Suomessa vallitsee pula osaavasta työvoimasta. On pulaa sairaanhoitajista, lääkäreistä, kokeista, erityisopettajista, hitsaajista, myyjistä, pilvipalveluosaajista ja psykologeista, Yritysten kasvu kompuroi, kun tekijöitä ei löydy. Samaan aikaan pitkäaikaistyöttömien määrä on kasvanut vauhdilla.
Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole ottaa kantaa perinteiseen työllisyyspolitiikkaan, vaan vaiettuun ongelmaan: Suomessa vallitsee myös pula uteliaasta työvoimasta. Mitä se tarkoittaa ja miten tällainen pula ilmenee?
Kansainvälisen analytiikkayritys SAS:n tekemän Curiosity@Work -raportin mukaan yritysjohtajat pitävät uteliaisuutta yhä tärkeämpänä taitona työelämässä. Raporttia varten haastateltiin noin 2000 yritysjohtajaa maailmanlaajuisesti. Heidän mukaansa tulossa uteliaisuudesta on tulossa liiketoiminnan välttämättömyys, joka auttaa yrityksiä vastaamaan kriittisiin haasteisiin ja edistämään innovaatioita. Uteliaisuudesta nähdään olevan erityistä hyötyä organisaatioissa, joissa hyödynnetään paljon dataa digitaalisen muutoksen ja liiketoiminnan vauhdittamiseksi.
Vaikka useimmat kyselyyn osallistuneet johtajat uskoivat uteliaisuuden olevan arvokas taito, monet kokivat sen edistämisen ja siihen kannustamisen olevan vaikeaa. Yli puolet johtajista myöskin myönsi, että he eivät osaa tunnistaa uteliaisuutta työnhakijoista.
Ehkä ongelma on myös uteliaan johtamisen puuttumisessa.
Emme voi johtaa uteliaisuutta, ellemme tunnista uteliaisuutta itsessämme. Emme voi johtaa uteliaisuutta, ellemme tunnista uteliaisuutta toisissamme. Emmekä voi johtaa uteliaisuutta, ellemme tunnista sen mahdollisuuksia ympäröivässä maailmassamme. On siis murrettava pari uteliaisuuden myyttiä.
Myyttejä murtamassa
Myytti numero 1: Uteliaisuus on ”vain uteliaisuutta”. Väärin! Uteliaisuus ilmenee ihmisillä eri tavoin. Olen itse jakanut sen kahteen tyyppiin: Ykköstyyppi on helppoa ja spontaania kiinnostumista siitä, mitä ympärillämme tapahtuu. Se on kuin perhosen lentoa. Kakkostyypin uteliaisuus on vaativampaa. Siihen kuuluu etukäteen tehtävät päätökset ja suunnitelmat esimerkiksi ”tämän päivän myyntipalaverissa aion tehdä vain avoimia kysymyksiä”. Ilman päätöstä tuollainen tilanne menisi vanhalla mallilla.
Myytti numero 2: Uteliaisuus näkyy aina ihmisestä päältä. Väärin! Ihmiset ovat erilaisia ja niin myös heidän tapansa ilmentää uteliaisuutta. Ekstrovertit kertovat omista uteliaisuuden aiheistaan pyytämättäkin, kun taas introverttien uteliaisuusprojektit voivat edetä vuosia hiljaa taustalla. Jokainen kokee uteliaisuutta jotain asiaa kohtaan. Ei anneta hiljaisuuden hämätä.
Myytti numero 3: Uteliaisuus on synnynnäinen ominaisuus, joka on tai ei ole. Väärin! Uteliaisuus on taito, jota voimme kehittää. Samat lainalaisuudet koskevat uteliaisuutta kuin muitakin taitoja. Se kehittyy vähän kerrallaan, toistojen tuloksena. Jokainen voi kuitenkin oppia uteliaammaksi.
Taitavuutta uteliaisuuteen
Taidon kehittäminen on tehokkainta, kun sitä tekee vähän kerrallaan – joka päivä hiukan uteliaammin siis! Myös yhdessä kehittäminen on palkitsevaa. Organisaation uteliaisuuskulttuuri kehittyy arjen tekoina ja valintoina. Erityisiä uteliasuuteen liittyviä taitoja on useita.
Kysymisen taito. Kysymykset voivat olla avoimia, pohtivia ja yllättäviäkin. Kysyminen on myös osa ongelmanratkaisun prosessia. Toisinaan uteliaat kysymykset vaativat myös rohkeutta. Taitava kysymys voi nostaa esiin kivuliaan epäkohdan ja se herättää tunteita.
Havaintojen tekemisen taito. Palveluiden ja tuotteiden kehittämiseen liittyy usein havaintojen tekemistä. Tämä taito kuulostaa helpolta, mutta käytännössä on yllättävän vaikea. Syynä tähän on, että yleensä näemme sen mitä odotamme näkevämme. Utelias, läsnä oleva ja avoin havainnointi antaa kuitenkin rikasta ja hyödyllistä informaatiota esimerkiksi asiakaspalvelusta laadusta.
Tilaisuuksiin tarttumisen taito. Useimmat menestyneet ihmiset korostavat, että kova työ ja tilaisuuksiin tarttuminen ovat heidän menestyksensä salaisuuksia. Tiedemaailmassa puhutaan serendipiteetistä eli hyödyllistä yhteensattumista. Uteliaisuuden taitona tämä tarkoittaa kyllän sanomista tilanteissa, joissa on tottunut sanomaan ei.
Nämä taidot ovat yhteydessä myös uteliaaseen, jonka ytimessä on mahdollisuusien näkeminen pelkojen sijaan.
Tulevaisuus on uteliaiden
Ilman uteliasta työvoimaa emme osaa varautua tulevaisuuden haasteisiin. Emme osaa ennakoida. Organisaatio – olkoon se sitten julkinen toimija tai yritys ei pärjää ilman tulevaisuuden ennakointia. Siihen tarvitsemme esimerkiksi ennakointitiedon lisäksi uteliaisuutta, ennen kaikkea sitä.
Tulevaisuuden ennakointi on yrittäjälle ja yritykselle ensiarvoisen tärkeää. Se on myös vaikeaa. Osa muutoksista on jollain tavalla ennakoitavissa, osa ei lainkaan. Mutta ennakointitiedosta on varmasti joka tapauksessa hyötyä. Se voi koostua tiedosta tulevaisuuden työvoimatarpeesta, väestön kehityksestä alueellisesti ja globaalisti ja yrityksen toimialan trendeistä ja megatrendien vaikutuksesta niihin.
On tärkeää ulottaa uteliaisuus myös oman yrityksen ja oman toimialan ulkopuolelle. Kun eri alojen asiantuntijat ja yrittäjien verkostoituvat ja kohtaavat, syntyy uusia ideoita ja oivalluksia. Syntyy yhteistyötä ja uutta liiketoiminta.
Itsensä johtamisen rooli on tässä kokonaisuudessa oleellinen. Jokainen meistä voi raivata tilaa uteliasuudelle ja venyttää niin omia kuin organisaationkin asettamia rajoja. Näin myös varmistamme, ettei pula uteliaasta työvoimasta kiusaa meitä enää tulevaisuudessa.