Haluan hörhön pomon!

”On osattava kommunikoida, jotta saa viestin perille. On osattava ohjata ihmisiä eteenpäin. On osattava kannustaa ja sitouttaa. Johtamisessa on olennaisempaa se mitä tekee kuin se mitä on”, kirjoittaa Thomas Erikson kirjassaan Kehnot pomot ympärilläni.

Uteliaisuus on auttaa noissa kaikissa tilanteissa. Toivon ainakin niin, sillä muuten olemme kaikki pulassa kuin jääkarhut ilmastonmuutoksen sulattamalla jäälautalla. 

Uteliaisuuteen liittyy organisaatioissa kuitenkin jännite. Joskus pienellä, joskus isolla J:llä. Siihen vaikuttavat johto, esihenkilöt ja koko organisaatiokulttuuri. Kaikki tuntevat sen luissaan ja nahoissaan. Voi meitä parkoja!

Mistä jännitteessä on kysymys? Saksalaissyntyinen psykologi Kurt Lewin havaitsi sen jo lähes vuosisata sitten. Hän hahmotteli sitä kenttäteoriassaan, josta on sittemmin tullut erittäin käytetty malli muutosprossien ohjaamisessa. On siis tärkeää tunnistaa muutosta vastustavat ja sitä tulevat voimat. Näin on laita myös uteliaisuuden.

Mikä jännite?

Uteliaisuuteen liittyvä jännite näkyy organisaatioissa näin:

perustehtävä versus kehittäminen

suunnittelu versus spontaanisuus

ennakoitavat tulokset versus arvaamattomat sivuvaikutukset

linja versus rönsy

asiallisuus versus hörhöily

tyyneys versus intoilu

järki versus tunteet

organisaatiokaavio versus muusat

logiikka versus assosiaatiot

asiantuntemus versus asian ihmettely

palvelupolku versus seikkailu.

Keksit varmasti itse lisää! Tämä jännite on joka tapauksessa selitys sille, miksi johtajat kokevat uteliaisuuden kannustamisen vaikeaksi. Siitä taas seuraa, että jäätävä määrä uteliaisuuden potentiaalia jää uinumaan piikkipuskaan. Ei hyvä! 

Toimari, johtoryhmäläinen, osastopäällikkö, lähiesihenkilö tai projektivastaava voi kuitenkin olla se, joka antaa uteliaisuudelle arvon. Miten? Olemalla itse utelias herättää myös toisten uteliaisuuden. Silläkin riskillä, että näyttää hörhöltä. Myös uteliaisuus tuota edellä mainittua jännitettä kohtaan auttaa. Sitten myös koko porukan peukutus uteliaisuudelle varustaa firman epäreilulla kilpailuedulla. Sitä on kaunista katsoa.