Pula uteliaasta työvoimasta

Suomessa vallitsee pula osaavasta työvoimasta. On pulaa sairaanhoitajista, lääkäreistä, kokeista, erityisopettajista, hitsaajista, myyjistä, pilvipalveluosaajista ja psykologeista, Yritysten kasvu kompuroi, kun tekijöitä ei löydy. Samaan aikaan pitkäaikaistyöttömien määrä on kasvanut vauhdilla.

Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole ottaa kantaa perinteiseen työllisyyspolitiikkaan, vaan vaiettuun ongelmaan: Suomessa vallitsee myös pula uteliaasta työvoimasta. Mitä se tarkoittaa ja miten tällainen pula ilmenee?

Kansainvälisen analytiikkayritys SAS:n tekemän Curiosity@Work -raportin mukaan yritysjohtajat pitävät uteliaisuutta yhä tärkeämpänä taitona työelämässä. Raporttia varten haastateltiin noin 2000 yritysjohtajaa maailmanlaajuisesti. Heidän mukaansa tulossa uteliaisuudesta on tulossa liiketoiminnan välttämättömyys, joka auttaa yrityksiä vastaamaan kriittisiin haasteisiin ja edistämään innovaatioita. Uteliaisuudesta nähdään olevan erityistä hyötyä organisaatioissa, joissa hyödynnetään paljon dataa digitaalisen muutoksen ja liiketoiminnan vauhdittamiseksi.

Vaikka useimmat kyselyyn osallistuneet johtajat uskoivat uteliaisuuden olevan arvokas taito, monet kokivat sen edistämisen ja siihen kannustamisen olevan vaikeaa. Yli puolet johtajista myöskin myönsi, että he eivät osaa tunnistaa uteliaisuutta työnhakijoista.

Ehkä ongelma on myös uteliaan johtamisen puuttumisessa.

Emme voi johtaa uteliaisuutta, ellemme tunnista uteliaisuutta itsessämme. Emme voi johtaa uteliaisuutta, ellemme tunnista uteliaisuutta toisissamme. Emmekä voi johtaa uteliaisuutta, ellemme tunnista sen mahdollisuuksia ympäröivässä maailmassamme. On siis murrettava pari uteliaisuuden myyttiä.

Myyttejä murtamassa

Myytti numero 1: Uteliaisuus on ”vain uteliaisuutta”. Väärin! Uteliaisuus ilmenee ihmisillä eri tavoin. Olen itse jakanut sen kahteen tyyppiin: Ykköstyyppi on helppoa ja spontaania kiinnostumista siitä, mitä ympärillämme tapahtuu. Se on kuin perhosen lentoa. Kakkostyypin uteliaisuus on vaativampaa. Siihen kuuluu etukäteen tehtävät päätökset ja suunnitelmat esimerkiksi ”tämän päivän myyntipalaverissa aion tehdä vain avoimia kysymyksiä”. Ilman päätöstä tuollainen tilanne menisi vanhalla mallilla.

Myytti numero 2: Uteliaisuus näkyy aina ihmisestä päältä. Väärin! Ihmiset ovat erilaisia ja niin myös heidän tapansa ilmentää uteliaisuutta. Ekstrovertit kertovat omista uteliaisuuden aiheistaan pyytämättäkin, kun taas introverttien uteliaisuusprojektit voivat edetä vuosia hiljaa taustalla. Jokainen kokee uteliaisuutta jotain asiaa kohtaan. Ei anneta hiljaisuuden hämätä.

Myytti numero 3: Uteliaisuus on synnynnäinen ominaisuus, joka on tai ei ole. Väärin! Uteliaisuus on taito, jota voimme kehittää. Samat lainalaisuudet koskevat uteliaisuutta kuin muitakin taitoja. Se kehittyy vähän kerrallaan, toistojen tuloksena. Jokainen voi kuitenkin oppia uteliaammaksi.

Taitavuutta uteliaisuuteen

Taidon kehittäminen on tehokkainta, kun sitä tekee vähän kerrallaan – joka päivä hiukan uteliaammin siis! Myös yhdessä kehittäminen on palkitsevaa. Organisaation uteliaisuuskulttuuri kehittyy arjen tekoina ja valintoina. Erityisiä uteliasuuteen liittyviä taitoja on useita.

Kysymisen taito. Kysymykset voivat olla avoimia, pohtivia ja yllättäviäkin. Kysyminen on myös osa ongelmanratkaisun prosessia. Toisinaan uteliaat kysymykset vaativat myös rohkeutta. Taitava kysymys voi nostaa esiin kivuliaan epäkohdan ja se herättää tunteita.

Havaintojen tekemisen taito. Palveluiden ja tuotteiden kehittämiseen liittyy usein havaintojen tekemistä. Tämä taito kuulostaa helpolta, mutta käytännössä on yllättävän vaikea. Syynä tähän on, että yleensä näemme sen mitä odotamme näkevämme. Utelias, läsnä oleva ja avoin havainnointi antaa kuitenkin rikasta ja hyödyllistä informaatiota esimerkiksi asiakaspalvelusta laadusta.

Tilaisuuksiin tarttumisen taito. Useimmat menestyneet ihmiset korostavat, että kova työ ja tilaisuuksiin tarttuminen ovat heidän menestyksensä salaisuuksia. Tiedemaailmassa puhutaan serendipiteetistä eli hyödyllistä yhteensattumista. Uteliaisuuden taitona tämä tarkoittaa kyllän sanomista tilanteissa, joissa on tottunut sanomaan ei.

Nämä taidot ovat yhteydessä myös uteliaaseen, jonka ytimessä on mahdollisuusien näkeminen pelkojen sijaan.

Tulevaisuus on uteliaiden

Ilman uteliasta työvoimaa emme osaa varautua tulevaisuuden haasteisiin. Emme osaa ennakoida. Organisaatio – olkoon se sitten julkinen toimija tai yritys ei pärjää ilman tulevaisuuden ennakointia. Siihen tarvitsemme esimerkiksi ennakointitiedon lisäksi uteliaisuutta, ennen kaikkea sitä.

Tulevaisuuden ennakointi on yrittäjälle ja yritykselle ensiarvoisen tärkeää. Se on myös vaikeaa. Osa muutoksista on jollain tavalla ennakoitavissa, osa ei lainkaan. Mutta ennakointitiedosta on varmasti joka tapauksessa hyötyä. Se voi koostua tiedosta tulevaisuuden työvoimatarpeesta, väestön kehityksestä alueellisesti ja globaalisti ja yrityksen toimialan trendeistä ja megatrendien vaikutuksesta niihin.

On tärkeää ulottaa uteliaisuus myös oman yrityksen ja oman toimialan ulkopuolelle. Kun eri alojen asiantuntijat ja yrittäjien verkostoituvat ja kohtaavat, syntyy uusia ideoita ja oivalluksia. Syntyy yhteistyötä ja uutta liiketoiminta.

Itsensä johtamisen rooli on tässä kokonaisuudessa oleellinen. Jokainen meistä voi raivata tilaa uteliasuudelle ja venyttää niin omia kuin organisaationkin asettamia rajoja. Näin myös varmistamme, ettei pula uteliaasta työvoimasta kiusaa meitä enää tulevaisuudessa.


Miten uteliaisuutta puolustetaan?

Mikä tekee sinut uteliaaksi? Ehkä helppo kysymys, ehkä ei! Kun tarkemmin lähdet asiaa pohtimaan, voit yllättyä. Emme ole kovinkaan hyvin tietoisia siitä, mikä kaikki tekee meidät uteliaaksi. Entä mikä tekee kollegasi uteliaaksi? Niinpä

Vaikka monet meistä kokevat uteliaisuutta samankaltaisiin asioihin, on uteliaisuus myös yksilöllistä. Tämä on rikkaus esimerkiksi yhteistyön ja työyhteisöjen kannalta.  Mutta usein olemme autuaan tietämättömiä kanssaihmisten uteliaisuuden draivereista.

Psykologian tohtori Todd Kashdanin uteliaisuustutkimukset ovat valottavat eri tapojamme olla utelias. Kashdan on löytänyt viisi tapaa olla utelias. Olen yksinkertaistanut tohtori Kashdanin mallia tiivistämällä uteliaisuuden ykkös- ja kakkostyyppeihin.

Ykköstyyppi on helppoa ja spontaania kiinnostumista siitä, mitä ympärillämme tapahtuu. Se on kuin perhosen lentoa. Kakkostyypin uteliaisuus on vaativampaa. Siihen kuuluu etukäteen tehtävät päätökset ja suunnitelmat esimerkiksi ”tämän päivän verkostopalaverissa aion tehdä vain avoimia kysymyksiä”. Ilman päätöstä tuollainen tilanne menisi vanhalla mallilla. Tulokset olisivat tuttuja ja epäkiinnostavia.

Uteliaisuus on siis sekä helppoa, että vaikeaa. Tietoisuus tästä auttaa hyödyntämään supervoimaa paremmin.

Oppimisen utelias yläjuoksu

”Iskä, ethän sä ole lukenut kai puoliakaan noista kirjoista, jotka on sun hyllyssä”, lapseni huomauttavat usein, kun he vilkaisevat olohuoneesta työhuoneeseen asti luikertelevia hyllymetrejä. Myönnän heidän olevan täysin oikeassa. Kirjojen eriväriset ja eri nimiset selkämykset ovat minulle karkkia. Ne innostavat minua ja tuovat mieleeni uusia työhöni ja elämääni laajemminkin liittyviä ideoita.

Tämän ”turhien” virikkeiden merkityksen havaitsi myös yhdysvaltalainen psykologian tohtori ja neurotieteilijä Charan Ranganath tutkimuksessaan. Siinä asiaan liittymättömät virikkeet auttoivat kokeeseen osallistuneita muistamisessa.

Haluan nähdä uteliaan mielen taiteilijana, joka hyödyntää näennäisesti turhatkin virikkeet luomistyön hyväksi. Tämä asenne vapauttaa, lohduttaa ja inspiroi. Entä jos turhaa ei ole olemassakaan? Entä jos jokainen kokemuksemme ja muistiinpanomme voivat arvoituksellisella tavalla olla rakentamassa sitä ihmeellistä kokonaisuutta, jota meiksi kutsutaan?

Olemme professioiden kapeikoissa kadottaneet kykymme kokonaisvaltaiseen ajatteluun ja kokemiseen. Ilman niitä emme voi kuitenkaan ratkaista yksilö- ja yhteiskuntatason globaaleja haasteita.

Asiantuntijuuden yleisavainta etsimässä

Utelias mieli on arvostava mieli. Sitä tarvitaan onnistuneessa yhteistyössä erityisesti silloin, kun ollaan lähtökohtaisesti eri mieltä. Kun asiantuntijat rohkaistuvat kohtaamaan toinen toisensa ”välitilassa”, ei-kenenkään ydinosaamisalueella, voi kuitenkin tapahtua ihmeitä. Siellä voi saada käsiinsä uteliaisuuden yleisavaimen. Tähän avaimeen liittyvät kuuntelun ja kysymisen taidot. Ne ovat nöyriä taitoja.  Niillä ei egoilla eikä isketä vyön alle. Vaikeita ne ovat erityisesti konfliktitilanteissa, joissa tunteet voivat viedä. Mikä avuksi silloin?

Asiantuntijakin voi olla utelias tunteitaan ja kokemuksiaan kohtaan. Ne avaavat henkilökohtaisen uteliaisuusikkunan ja luovat yhteyttä niin sanottuun vastapuoleen. Silloin on helpompi ymmärtää myös omia ja toisten tarpeita sekä tavoitteita.

Utelias herkistyy tilanteille ja tilanteissa. Siihen voidaan tarvita tietoisia, pieniäkin poikkeamia arjen rutiineista. Mitä siis tehdä tänään toisin, jotta uteliaisuuden supervoimalle tulisi lisää tilaa?

Uteliaisuuden puolustajan muistilista

1. Tee uteliaisuusinventaario. Kun tiedät, mikä tekee sinut uteliaaksi, on sitä myös helpompi puolustaa.

2.  Hyväksy uteliaisuuden organisatorinen jännite. Perustehtävän ja uteliaan kehittämisen välillä on usein jännitettä. Parhaimmillaan se antaa energiaa.

3. Muista, että uteliaisuus on monisärmäinen ilmiö. Se ilmenee ihmisissä ja tilanteissa eri näköisenä.

4. Vahvista asennettasi. Tartu ajatuksiin ja tilanteisiin, vaikka et ole varma niiden suunnasta. Turhaa ei ole.

5. Uteliaisuus on tässä hetkessä tapahtuvaa toimintaa. Älä siis haikaile tai haaveile vaan toimi.

Avoimet uteliaisuustilaisuudet

Tulevia kirjailijavierailuja

Minulla on ilo päästä Helsingin Akateemisen kirjakaupan kohtaamispaikalle haastateltavaksi torstaina 24.3. klo 17.00-17.30.  Lue lisää https://www.akateeminen.com/tapahtumat/mertzi-bergman/

Tapiolan kirjastossa Espoossa olen haastateltavana kirjaani liittyen tiistaina 12.4 klo 18-19. Kerron kirjani teemoista myös Oulunkylän kirjassa keskiviikkona 27.4. klo 18-19.

Kaikkiin näihin tilaisuuksiin on vapaa pääsy. Tervetuloa!

Tervetuloa keväiselle Uteliaisuuden salaisuus ja voima -kurssille Valamoon

Uteliaisuus on viimeisiä ihmismielen ratkaisemattomia arvoituksia. Tänäänkin. Se on elämän supervoima, joka liittyy niin työhön kuin arkeen. Tällä kurssilla syvennyt uteliaisuuden mahdollisuuksiin sekä opit omaan uteliaisuuteesi uusia näkökulmia.

Saat vinkkejä ja opit työkaluja, joiden avulla viet oman uteliaisuutesi uudelle tasolle. Löydät keinoja arjen seikkailullisuuteen, työn uteliaaseen tuunaamiseen ja oman elämän syvyyksien uteliaaseen tutkimiseen. Kurssi toteutetaan Valamon opistossa Heinävedellä viikonloppuna 29.4-1.5.2022.

Luostarin rauhoittava ja kauniin innostava miljöö on jo itsessään kurssille tulemisen arvoinen. Kurssi perustuu uusimpiin uteliaisuustutkimuksiin, Uteliaisuus -kirjaani (Basam Books 2022) sekä joka päivä hiukan uteliaammin -filosofiaan. Kurssi sopii kaikille oman uteliaisuuden kehittämisestä kiinnostuneille. 

Ilmoittaudu pikaisesti  https://valamo.fi/c/2022-04-29/uteliaisuuden-salaisuus-ja-voima-42022

Haluan hörhön pomon!

”On osattava kommunikoida, jotta saa viestin perille. On osattava ohjata ihmisiä eteenpäin. On osattava kannustaa ja sitouttaa. Johtamisessa on olennaisempaa se mitä tekee kuin se mitä on”, kirjoittaa Thomas Erikson kirjassaan Kehnot pomot ympärilläni.

Uteliaisuus on auttaa noissa kaikissa tilanteissa. Toivon ainakin niin, sillä muuten olemme kaikki pulassa kuin jääkarhut ilmastonmuutoksen sulattamalla jäälautalla. 

Uteliaisuuteen liittyy organisaatioissa kuitenkin jännite. Joskus pienellä, joskus isolla J:llä. Siihen vaikuttavat johto, esihenkilöt ja koko organisaatiokulttuuri. Kaikki tuntevat sen luissaan ja nahoissaan. Voi meitä parkoja!

Mistä jännitteessä on kysymys? Saksalaissyntyinen psykologi Kurt Lewin havaitsi sen jo lähes vuosisata sitten. Hän hahmotteli sitä kenttäteoriassaan, josta on sittemmin tullut erittäin käytetty malli muutosprossien ohjaamisessa. On siis tärkeää tunnistaa muutosta vastustavat ja sitä tulevat voimat. Näin on laita myös uteliaisuuden.

Mikä jännite?

Uteliaisuuteen liittyvä jännite näkyy organisaatioissa näin:

perustehtävä versus kehittäminen

suunnittelu versus spontaanisuus

ennakoitavat tulokset versus arvaamattomat sivuvaikutukset

linja versus rönsy

asiallisuus versus hörhöily

tyyneys versus intoilu

järki versus tunteet

organisaatiokaavio versus muusat

logiikka versus assosiaatiot

asiantuntemus versus asian ihmettely

palvelupolku versus seikkailu.

Keksit varmasti itse lisää! Tämä jännite on joka tapauksessa selitys sille, miksi johtajat kokevat uteliaisuuden kannustamisen vaikeaksi. Siitä taas seuraa, että jäätävä määrä uteliaisuuden potentiaalia jää uinumaan piikkipuskaan. Ei hyvä! 

Toimari, johtoryhmäläinen, osastopäällikkö, lähiesihenkilö tai projektivastaava voi kuitenkin olla se, joka antaa uteliaisuudelle arvon. Miten? Olemalla itse utelias herättää myös toisten uteliaisuuden. Silläkin riskillä, että näyttää hörhöltä. Myös uteliaisuus tuota edellä mainittua jännitettä kohtaan auttaa. Sitten myös koko porukan peukutus uteliaisuudelle varustaa firman epäreilulla kilpailuedulla. Sitä on kaunista katsoa.