Hyvä ja paha uteliaisuus
Kun kirjoitin Uteliaisuus – opas työn, johtamisen ja muutoksen supervoimaan -kirjani, pidin uteliaisuutta vain hyvänä voimana. Yksinkertaista ja selkeää! Uteliaisuus on asia, jota jokaisen tulisi kannattaa. Sitä tulisi vaalia ja kohti pyrkiä. Miten tuo ihmeitä tekevä ilmiö voisi kätkeä itseensä mitään ikävää? Ei tod!
Unohdin siis heti kättelyssä oman periaatteeni olla utelias ilmiöiden kaikkia puolia kohtaan. Se tuntui kurjalta – ja hiton opettavalta!
Keskustelin muutaman päivä sitten uteliaisuuskoulutukseen osallistuvien kanssa aiheesta. Heiltä tihkui näkemyksiä uteliaisuuden varjoista. ”Miten saan vedettyä rajoja niin etten väsytä itseäni uteliaisuudella”, eräs heistä pohti. ”Miten toimin, kollegani on aivan liian utelias yksityisasioitani kohtaan”, kolmas jatkoi. ”Eikö asiakkaiden uteliaisuudella ole mitään rajoja”, kolmas huokaisi.
Aina ei tarvitse olla edes utelias. Se voi jopa lisätä uteliaisuutta.
Uteliaisuuden kolikolla on puolensa. Kaikki elämässä voi mennä yli, myös uteliaisuus. Me tarvitsemme terveitä rajoja. Lisäksi omien arvojen tunteminen ja kirkkaana mielessä pitäminen auttaa ihmeesti. Silloin voimme rakentavammin säädellä myös omaa ja toisten uteliaisuutta. Tämä tahtoo lisätä myös hyvinvointiamme.