1.
Aivomme tarvitsevat lepoa ja palauttavaa olemista. Jos vain suoritamme, emme suoriudu!
Siksi työaikana tulisi voida seikkailla uteliaana, edes lyhyesti. Antaa ajatusten virrata vapaana ehkä puolen tunnin ajan, tai edes raitiovaunun ikkunassa kohtaavien katseiden ajan.
2.
Lähiluonto on jossain muodossa meidän kaikkein tarjoilla. Se rauhoittaa mieltä ja kehoa. Kun teemme lyhyestä luontoseikkailusta yhteisen kokemuksen, vahvistamme kollegiaalista yhteyttä ja psykologista turvallisuutta.
Siksi työaikana tulisi voida seikkailla uteliaana, kiivetä kollegan kanssa palaverien välissä lähikallion graniittiselälle. Sieltä tähystellä pilviä, jotka kannattelisivat organisaatiomuutostakin kuin perhosta.
3.
Me kaikki olemme innostuneet jostain ja jättäneet sen pian kesken. Olemme ehkä tunteneet häpeää ja syyllisyyttä. Ne ovat johtaneet siihen, että emme ole enää edes yrittäneet. Armollisuus ja myötätunto ovat avaimia hyvinvointiin. Oppiminen on yhä uudelleen aloittamista!
Siksi työaikana tulisi voida seikkailla uteliaana, voida aloittaa alusta se, jonka oli joskus alusta lopettanut. Osata olla armollinen.
4.
Teemme työtämme toisia ihmisiä varten. Arvostava, sydän avoimena tapahtuva kohtaaminen näkyy ja tuntuu. Elossa olemisen kokemus on myös kiitollisuutta ja arvostavuutta.
Siksi työaikana tulisi voida seikkailla uteliaana, vaikka sitten lyhyesti. Kohdata asiakas sydän avoimena ja aistit jäntevinä kuin ilves. Tuntea, että juuri nyt olemme elossa.
5.
Me olemme tarinamme.
Siksi työaikana tulisi voida seikkailla uteliaana, tulla kuulluksi ainutkertaisena äänenä, ääninä.